Ystäväkirjeitä Gambiasta

Ystäväkirje toukokuu 2011

Mangopuiden oksat taipuvat auringon lämmössä kasvavien hedelmien painosta. Siellä missä kastellaan, banaanit, papaijat ja kasvimaat kukoistavat muuten niin paahtuneen luonnon keskellä. Sadetta ei ole ollut sitten viime lokakuun, kuiva ja kuuma tuuli on auringon kanssa muokannut ja maalannut maiseman beigen eri sävyillä ja okranpunainen maa kokoaa luonnon värit lempeästi.

Talvi on ollut meille kiireinen iloineen ja harmineen. Onneksi Suomesta on ollut ystäviä vapaaehtoisina auttamassa. Lisäksi on ollut ystäviä suunnittelemassa ja toimeenpanemassa uusia projekteja Gambian auttamiseksi, siitä iloitsemme kovasti. Alkuvuodesta kummien ja Lahden Ortodoksikirkon diakoniapiirin kanssa järjestetty ystävä/kummimatka oli onnistunut ja loppuunmyyty. Ystävä/kummimatkalaisten lähdettyä saapui kontti, jossa saimme mm. pulpettien, sairaalatarvikkeiden ja kalaverkkojen lisäksi tuhansia kiloja tuoreita, tuoksuvia puurohiutaleita. Sairaalat, klinikat, koulut, maaseudun kylät; suomalainen puuro on todellinen hitti, kaikki haluavat sitä kerran saatuaan lisää! Ravintoköyhän riisin jälkeen ravitseva puuro saa sekä lapsen että aikuiset vahvistumaan. Kerholla puuron joukkoon lisäämme vielä jauhettua maapähkinää proteiinia antamaan.

Suurin osa on jo jaettu, pienen määrän; pari lavallista jätämme jaettavaksi sadekaudella heinä- elokuussa, jolloin mangojen jälkeen on kova puute ruoasta, ennen kuin kasvimaat antavat satoaan.

RAVITSEVAA PUUROA OTETIIN MYÖS SISÄMAAN KÖYHISSÄ KYLISSÄ RIEMULLA VASTAAN

Sambuyanin kylään suomalaisen ladyn lahjoittama 11m kalastusvene; SOPANALA, on varustettu; moottori kunnostettu, bensatankki ja -letku sekä lisäverkkojen materiaalit ostettu ja miehistö valittu. Kylällä ei ole rannassaan omaa kalasatamaa ja Sopanala on lähimmässä kalasatamassa Sanyangissa muiden veneiden kanssa. Siellä on myös muita kalastajia apuna silloin, kun tarvitaan. Olkoon meri suotuisa kyläläisillemme, että saadaan runsaasti saalista ja ruokaa väelle!

SOPANALAN VESILLE LASKU. Veneen nimi tarkoittaa paikallisella kielellä: Olette rakkaita!

Kerholla puutarha on KARI JAAKKOLAn johdolla saanut talven aikana uuden ryhdin; vihannespenkit kukoistavat napakasti aidatussa kasvimaassa, jonne ahneet helmikanamme eivät pääse herkuttelemaan. Kasvamassa on myös sipulia ja perunaa, jotka ovat lähes täysin eurooppalaista tuontitavaraa Gambiassa. Saimme Kokkolasta lahjoituksen viljelymme kehittämiseksi, se antaa Karille paremmat mahdollisuudet toimia. Sadekaudelle laitetaan lisäksi kasvamaan muuhun puutarhan osaan maapähkinää ja maissia.

Kari Jaakkola ja lasten äitienpäiväkukat.

Peruskoululaisemme piipahtavat lähes päivittäin koulun jälkeen tervehtimässä ja näyttämässä työvihkojaan. Samalla luetaan kummikirjeitä, hoidetaan milloin märkiviä haavoja milloin muita kipuisia paikkoja. Puuropaketti kainalossa he sitten taas kipaisevat matkoihinsa. Paljon iloa on ollut kummien konttiin pakkaamista tuliaisista ja muistakin lahjaksi sopivista tuotteista, kiitos niistä lastemme puolesta!

Kuluvana kautena syksystä 2010 lähtien on uusia, sydämellisiä ihmisiä sitoutunut kummiemme ryhmään, heistä jokaisen toivotamme lämpimästi tervetulleeksi kulkemaan pientemme rinnalla tulevaisuuteen.

VAPAAEHTOISEMME NINA JUTUTTAMASSA KERHOLLE PIIPAHTANIETA PERUSKOULULAISIA

Kesäkuussa lennämme sinne Suomeen, toivotaan, että mangot kypsyvät hilloamiskuntoon hyvissä ajoin ennen sitä!

Terveisin Kirsti ja Maire

Ystäväkirje lokakuu 2010

Syys- ja lokakuussa Busumbalan kerhotalolla on käynyt melkoinen vilske. Omien kerholaisten lisäksi aamuisin on odottamassa lukuisa joukko uusia lapsia vanhempineen, jotka ilmoittavat, että heidän lapsensa aloittaa nyt MMK-kerhossa. Sitten selitellään, että ei se ihan niin käy; vaikka lasten tiedot on kirjattu, se ei vielä tarkoita kerhoon pääsyä. Että pitäisi olla 300-paikkanen kerhotalo, jotta kaikki mahtuisivat. Osa vanhemmista ei ymmärrä, lähtee kiukkuisena pois palatakseen uudestaan seuraavalla kerralla varmistamaan, että onko se nyt ihan varma juttu, ettei meidän lapsi pääse! Kerholle löytyi myös uusi opettaja, -72 syntynyt Fatou Sanyang. Hänellä on lastentarhanopettajan pätevyys ja kuuden vuoden työkokemus. Hänellä tuntuu olevan hyvä ote lapsiin ja olemme lisänneet kerhopäiviä neljään päivään viikossa. Fatou on kolmen kuukauden koeajalla joulukuuhun saakka.

KUVA: JAINABA, PABOY, FATOUMATA,
JA MAAPÄHKINÄT

Kerhon lattiaa peittää valkoiset, uudet laatat, tila on soma ja paljon helpompi pitää puhtaana Afrikan punaisesta pölystä, jota on ilmestynyt uskomattomia määriä joka aamu siivottavaksi. Maissit on korjattu ja jyvät irroteltu käsin yksitellen tähkästä. Nyt ne kuivuvat auringossa, toivottavasti myös peukaloni paranee pian. Maapähkinöitä nostetaan maasta, myös ne pitää nyppiä yksitellen. Lapset ovat reippaasti mukana ja iloinen kikatus kuuluu juurakkokasojen välistä. Viimekeväänä valmistamamme mangohillo on säilynyt lämpimässä tilassa loistavasti ja tekee kauppansa, 2 litraa katoaa nopeasti herkkusuiden vatsaan.

MAISSINNYPPIJÄT

Uudet koululaiset on varustettu kahdella koulupuvulla, täytetyllä repulla, kengillä, pankkitilillä ja saatettu matkaan koulutielle. Lisäksi löytyi poika, jota emme viime vuonna tavoittaneet, puhelinnumero oli väärä. Hänet oli jo valittu kouluun kerhon ulkopuolelta, varmistettu perheen kanssa, mutta toisin kävi. Nyt äiti vuoden myöhässä ilmestyi pihamaalle koulun nimilaput kädessä ja sanoi rauhallisesti: ” Nyt minä tulin, kun lupasitte laittaa pojan kouluun”. Sitten koottiin yhdet kouluvarustukset lisää ja 15:sta koululainen oli nimetty. Kontin kätköistä löytyi kaikille kengät ja vielä jäi kerholaisillekin jaettavaksi.

Uusia kerholaisia valitsemme, pähkäilemme, mikä perhe olisi eniten avun tarpeessa ja kuitenkin riittävän vahva ottaman vastuun lapsen koulunkäynnistä. MMK naisyhdistyksemme puheenjohtaja Lala Cham on tomerana apuna kertomassa perheiden oloista ja myös, onko sisaruksia jo kerholaisena. Lala parka saa tuntea nahoissaan paljastaessaan meille, että perheestä ollaan tänään ilmoittamassa kolmatta lasta kerhoon. Äiti parjaa tuohtuneena Lalaa, että tämä kadehtii heidän onneansa, huijaus olisi onnistunut, jos Lala olisi pitänyt suunsa kiinni. Nimien perusteella sisaruutta on mahdoton selvittää; vaimoja voi olla kolme, lapset äidin tai isän nimellä, tai sitten vain jollakin muulla nimellä! Esimerkkinä Alagie Sawo, alusta asti kerhossa ollut pikku poika. Nyt äiti tuli kertomaan, että poika onkin oikeasti Babucarr Sisaho.

Hurjan sadekauden loppupuolella on alkanut pahin malariakausi. Sade piti sääsket aloillaan, nyt niiden määrä on valtava ja sairaalat ja klinikat täyttyvät sairastuneista. Busumbalan klinikalta loppuivat jo lääkkeet, onneksi lisää saadaan pääkaupungista. Meillä on kolme kerholaista sairastunut muutaman päivän sisällä ja pahaa pelkäämme, että lisää tulee. Olemme laittaneet lasten sängyn yhteen huoneista, siinä voi levätä, kunnes pääsee hoitoon. Malaria vie nopeasti jalat alta. Onneksi uusi testi on yksinkertainen tehdä, se ilmaisee 15 minuutissa, onko kyseessä malaria. Koitamme ostaa niitä itsellemme, jos hinta ei ole liian kallis. Voisimme testata lapset saman tien myös Sambuyanissa helpommin, kuin kuljettaa toiseen kylään testiin. Pikku ”klinikkamme” on ahkerassa käytössä, tänään hoidettiin Fatoumatan puukolla viiiltämää, jo tulehtunutta sormea ja Asannatoun palanutta jalkaa. Buban kanssa kävimme Serrekundan silmäklinikalla, lasit olivat menneet rikki. Tilaukseen laitettiin kahdet, halvemmat kovaan menoon, toiset kouluun. Valitettavasti pojat pilkkaavat Bubaa lasien vuoksi. Siksi tilasimme ”samanlaiset kehykset kuin maailma parhaalla jalkapalloilijalla.” Buban perheen asuttama talo, niinkuin lukuisat muutkin, pysyy pystyssä vain asukkaiden hartaan toivomuksen varassa. Buban kodin takaseinästä kolmannes sortui sateen vuoksi.

Meillä Busumbalan kylällä oli myös erittäin ikävä tapaus. Kymmenenvuotias lapsi oli löytänyt koulutieltä sotilaiden pudottaman kranaatin , joka räjähti surmaten hänet. Koko kylä on ollut surullinen ja poissa tolaltaan tapauksen vuoksi.

SOHNA, AMINATA JA PETER.

Terveisemme sinne kylmenevään syksyyn, valmistelemme täällä seuraavan kontin papereita. Sen kuormaan sisältyy pulpettien, sairaalatarvikkeiden, moottorisahan ja monen muun tosi tarpeellisen lisäksi mm. 10 000kg Suomen puuroa; nopeaa, ravitsevaa ruokaa näiden nälkäisten riisinsyöjien lautaselle. Rakkaudella Kirsti, Maire ja kaikki gambialaiset ystävänne.

Ystäväkirje syyskuu 2010

Ilta on jo pimentynyt, kun palaan Sambuyanin kylästä. Kolmatta kertaa tällä viikolla vein sairastuneita Sanyangin kylän klinikalle. Tällä kertaa kyydissä oli Haddy-äiti, 12-vuotias Fatou, 5-vuotias Aida ja pikku Adama. Tytöillä on malaria, yksivuotias Adama on pahassa flunssassa. Kotiin jäi 7- vuotias Jainabo hoitamaan pikku Hawaa. Haddyn perheessä on viisi lasta, nuorimmat yksivuotiaat kaksoset Hawa ja Adama. Huomenna käyn ostamassa heille loput lääkkeistä, mitä klinikalla ei ollut, lisäksi monivitamiineja. Ilman apua Haddyn olisi jäänyt kotiin toivoen, että lapset paranevat hoidotta. Täällä Gambiassa malaria on pahinta, tappavaa, vaarallista.

Tiet ovat nyt kurjassa kunnossa, ilman nelivetoa ja korkeaa maavaraa ei kylätiellä tähän vuodenaikaan ajeta. Jos Haddylla olisi yleensä ollut rahaa klinikkamaksuun, hänellä sairaine lapsineen olisi ollut yli kaksi kilometriä käveltävää päätielle, siitä naapurikylään n. 6 km ja sama matka takaisin. Koko matka olisi pitänyt taivaltaa jalan, rahaa kuljetukseen ei olisi ollut. Autolla meiltä koko reissu kesti vain kolme tuntia, mutta miten äiti olisi itsekseen selvinnyt? Perheen isä paimentaa toisen naapurikylän, Tujerengin, päällikön 10:tä lehmää ja palkakseen hän saa lypsetyn maidon. Maidon määrä ei ole suuren suuri, lehmiä kasvatetaan lihan ei maidon tuottamiseksi. Hapatetun maidon isä kävi tavallisesti myymässä Kassamaksessa Senegalin puolella, mutta ei enää. Aluella piileskelevät kapinalliset veivät maksutta kaiken maidon ja nyt perhe on vielä enemmän puilla paljailla. Sadeaikaan maitoa saa jonkun verran, kuivana kautena lehmistä ei irtoa mitään, ei siis myöskään isälle palkkaa.

Tieto autossa mukana kulkevasta ensiapulaukusta ja ilmaisesta avusta on kulkenut, kyläläiset tulevat paikalle, kun saavumme kylään. On hyvä, kun voi edes jotenkin auttaa. Pahimmin sydämeeni sattuu palaneet pienokaiset, jotka ovat kaatuneet nuotioihin ja hiilituliin. Yleensä ensiapuna paikalliseen tapaan vammaan on jo hierottu ruokaöljyä tai hiiltä. Elämä on kaikella tavalla niin huoletonta, lapset tulevat ja menevät ilman suurempaa huolenpitoa. Tiellä voi yksin tepastella juuri kävelemään oppinut pikkuinen, jonka muut kyläläiset sitten jossain vaiheessa palauttelevat kotiin.

Maan täällä on kauneimmillaan; koko luonto on vihreänä ja vain näin sadeaikana näkyviä kirkkaan punaisia pikkulintuja laulaa teiden varsilla korkeana kasvavissa villimintuissa, jotka tuoksuvat hurmaavasti. Kaikki mahdolliset peltopalat on otettu viljelyyn, jos omistaja ei hyödynnä maata, muut saavat laittaa sen kasvamaan. Pojat on lähetetty vahtimaan riisipeltojen kypsyviä satoja lintuparvilta ja suurten puiden varjoon kokoontuneet naiset ja tytöt puhdistavat maapähkinän juurakoita. Tuore, vaalea maapähkinä sulaa suussa. Maissi on jo kypsynyt ja parilla dalasilla voi ostaa hiilipannulla paahdettuja tähkiä. Osa sadosta kuivataan ja murskataan karkeaksi jauhoksi, josta keitetään puuron tapaista ruokaa.

Tänä vuonna sateet ovat olleet poikkeuksellisen runsaita, vettä on tullut enemmän kuin kukaan muistaa, pohjavedet ovat todella korkealla. Sade on tuhonnut paljon taloja. Eikä yksin rakennuksia, jotka on tehty mutatiilistä. Myös suuria sementtitiilitaloja on sortunut, kun vesi on tulvinut lattioiden läpi sisään taloihin ja perustukset ovat murtuneen. Yksin Serrekundan kombon alueella 6000 perhettä on menettänyt kotinsa. Niin myös Busumbalassa, Brikamassa, Sambuyanissa, ympäri maan. Perheet saavat valtiolta tukena riisiä ja öljyä, saippuaa ja vähäisen summan rahaa.

Rankkasateiden aikaan maanalaiset vesimassat ovat paikoin puhkaisseet maan. Sambuyanissa pintaan purkautunut vesi teki hetkessä aukon, josta tulviva vesi muodosti 2 -3 metriä syvän ja n.15m leveän joen ja vei mennessään kovalla ryminällä tien, tiilimuuria, betonia ja rautaa ja tyhjensi uomaansa pienen järven. Kyläläiset tosin eivät usko, että se oli vesi. Heidän mielestään tuhojen tekijä oli aivan varmasti lohikäärme, joka tuli maan alta. Todisteeksi kerrotaan, että nainen, joka viljeli kyseistä maata, oli löytänyt sieltä palan lohikäärmeen nahkaa. Nyt nainen on sairastunut vakavasti, koska pitää nahkapalaa kotonaan. Jopa televisiossa uutisoitiin Sambuyanin lohikäärmeen tuhoja. Lohikäärmeitä ja kertomuksia niiden hurjista teoista on täällä paljon ympäri maata. Kukaan ei ole tosin nähnyt niitä, tai jos onkin, hän ei ole jäänyt henkiin kertomaan sitä. Yksi kokonainen kylä oli muutettava toiseen paikkaan, koska alueella asuva ilmeisen kiukkuinen lohikäärme oli tappanut 15 miestä.

Elämä täällä virtaa monimuotoisena, luonnon vahvasti kuljettamana, muovaamana. Ajatustapa on kirjavaa sekoitusta totuutta ja uskomuksia, joita tietämättömyys synnyttää. Nuo uskomukset, joita tarut pitävät hengissä, herättävät paitsi turvallisuuden tunnetta tutusta ja ennenkin koetusta, myös pelkoja, jotka ohjailevat joka päiväistä elämää kahliten uuden näkemyksen syntymistä.

Täältä kaiken elämisen keskeltä,
rakkain terveisin

Maire

Ystäväkirje huhtikuu 2010

Äänet kerhon muurien takana kertovat elämästä Busumbalan kylässä; äitien estoton riitely: Kaikki pitävät elämää yhtä aikaa, eikä kukaan kuuntele toistaan. Hetken kuluttua se päättyy, riita unohdetaan ja puheensorina alkaa uudelleen. Lasten vuoroin itku, kun äiti tai isompi siskoksista kurittaa, kohta taas nauru ja kiljunta. Kukot kilpailevat äänekkäästi reviireistä aamusta iltaan, kanat rotkottavat ja kropsuttavat syötävää kujalle heitetyistä jätteistä muiden eläinten kanssa. Karitsat kutsuvat emojaan, emot karitsoitaan. Silloin tällöin auto rymistelee kujaa pitkin ja soittaa äänimerkkiä, muutoin kukaan ei siirry sivuun ja alta pois. Siinä elämässä olet mukana, haluat tai et, sillä kaikki kuuluu hatarasti rakennetuista taloista, pihoista ja kujalta, joka on luonteva jatke pihapiirille, jossa saattaa asua kymmenenkin perhettä.

Me kerholla olemme ihailleet muun touhun ohessa heiluvia maitohampaita, ommelleet mekon saumoja ja nappeja, hoidelleet kiviin potkittuja varpaita ja muita ruhjeita, joita vauhdissa tulee. Osa niistä vaatii klinikalla käyntiä, suurin osa vaatii tehohoitona hellyyttä ja sylissä pitämistä. Äideillä on kotona jo useampia pienempiä sisaruksia, jotka täyttävät sylin, siinä ei enää kuusivuotiaalle ole tilaa. Uusimmat kerholaisemme opettelevat yhteisiä pelisääntöjä, joskus vielä kaikesta huolimatta jalat nousevat vikkelästi pöydälle tai joku sylkäisee lattialle. ”Vanhat” kerholaiset opettavat sääntöjä ja tapoja tulokkaille.

Vastaanottamamme laivakontin sairaalatavarat on otettu klinikoilla ja sairaaloissa tyytyväisinä vastaan. Saimme toimittaa myös koteihin välttämättömiä tavaroita: pyyhkeitä, lakanoita, makuualustoja, vaatetta, näkkileipää ja paljon muuta. Vankilaan veimme n. 7000 terveyssidettä naisvangeille. Tarvetta siellä on muovisista astioista: lautasista ja mukeista, kaikille ei riitä omia. Parhaita olisivat teräksiset, jos joku tietää kanavaa, jonka kautta voisimme saada Suomen vankiloista poistoon meneviä, täällä ne olisivat kovasti tarpeen.

Tässä kuussa saimme maalausurakkamme loppuun, huoneet on uusissa, kauniissa väreissä, nyt vain odottelemme toukokuussa saapuvaa konttia, saamme tuoleja sekä tekstiilejä antamaan pehmeyttä. Ulkosuihkutilan ja wc:n seinät ovat valmiit sekä muurattu keittiöpiste pihamaalla tasoja vaille kunnossa. Tällä hetkellä vielä keittotouhumme toimivat paikalliseen tapaan: kolme kiveä, nuotio ja suuri pata. Yhdistyksen NGO-statuksen päätöstä odottelemme aina vain edelleen. Ministeriön viranomainen on vieraillut kerholla laskemassa toimiston tuolit ja pöydät, toivottavasta tyydyttää.

Suomalaiset ystävämme Ritva, Anneli, Marjatta ja Ulla ovat olleet vuoroillaan täällä apuna näiden kuukausien aikana, olemme iloinneet oikeasti heistä jokaisesta, jokainen on antanut loistavan panoksensa täällä. Heille jokaiselle lämmin kiitos, kuin myös Ryskäryhmälle ja kaikille muille rakkaille työmme tukijoille ja vapaaehtoisille siellä Suomessa.

Kirsti kotiutuu takaisin Suomeen toukokuun lopussa ja Maire jää tänne odottelemaan konttia ja mangojen kypsymistä. Tarkoitus on opettaa naisia valmistamaan mangosadosta säilykkeitä sadekauden ravinnoksi. Pian niitä kypsyy tonnikaupalla, osan myyvät Senegaliin, mutta suurin osa mätänee puiden alle, kaikkia ei voida syödäkään. Toivottavasti yrityksemme onnistuu ja saamme Suomesta lähetetyt lasipurkit täyteen. Olemme myös näiden kuukausien aikana keränneet naapureittemme tyhjät pullot talteen mangomehun keittoa varten, niitä on kertynyt ihan kiitettävä määrä. Koehillot casunuthedelmistä on tehty ja lapset pistelivät sitä kilpaa leivän päällä.

Sadekausi koettelee kaikin tavoin väkeä: hedelmiä ei tule mangojen jälkeen ennen seuraavaa talvea, vihanneksia saadaan vasta sadekauden jälkeen ja kaiken ruoan hinta nousee. Pääasiallisin ravinto on valkoinen riisi, joka ei paljon ravitse, täyttää vain vatsan. Autoilla kulkeminen moniin kyliin loppuu, koska tiet ovat pelkkää liejua ja pikkujärviä, kelekelet, pakettiautoista tehdyt pikkubussit eivät pääse kuljettamaan ihmisiä ja käveltävää saattaa tulla isojen kantamusten kanssa yli kymmenen kilometriä kosteassa kuumuudessa lähimmälle liikennöitävälle tielle. Tänä talvena turismi ei ole tuottanut edellisten vuosien tavoin ja tästä toiseksi tärkeimmästä elinkeinosta ei ole kertynyt riittävästi rahaa sadekautta varten, jolloin vain joitakin espanjalaisia turistilentoja lentää tänne. Monet joutuvat myymään omaisuuttaan, jos sitä on, saadakseen perheelle ruokaa, ja kaikki ovat kovin stressaantuneita.

Kaikista vaikeuksista ja köyhyydestä huolimatta iloiseen optimismiin ja toisesta välittämiseen törmää joka hetki, vain harva kulkee ohi suomatta hymyä ja tiedustelematta, onko kaikki hyvin. Sitä samaa toivomme teille kaikille; kantavaa optimismia ja kantavaa toivoa.

Gambiasta rakkaudella Kirsti ja Maire

Joulunodotuksen terveiset sinne Kotisuomeen! 18.12.2009

Palasimme juuri Busumbalan kylästä. Lisko kerhotalon seinällä lämmitteli aamun auringossa kylmän yön jälkeen. Lapset olivat jo kujalla, pieni Swado juosta kipitti ensimmäisenä autoa vastaan. Hänellä oli lelu kädessään, Topaskin aikaisen lampaan leukaluu. Suomesta saatu nukke on liian kallisarvoinen otettavaksi ulos. Teimme kerholla valmisteluja huomista joulujuhlaa varten; naiset tulevat tekemään ruoan koko joukolle. Tänä vuonna meitä on taas entistä enemmän, lähes sata.

Olemme laittaneet lapsille ja ohjaajille joulupaketit: pientä pyöreää näkkileipää, Tuc-keksiä, pipareita, shampoota, pallo lelu ja pussilakanat. Kaiken tämän saimme lahjoituksena Terisäätiön kontilla, joka saapui tällä viikolla. Lahjaodotukset täällä ovat vaatimattomia. Ohjaajamme näki kontissa tulleet sairaalan käytetyt pyyhkeet ja kysyi, voisimmeko antaa niitä äideille joululahjaksi. Samoin Suomessa sairaaloista poistetut käytetyt sukat otetaan ilolla vastaan, rahaa ostaa ei ole. Afrikassa 60% myydyistä vaatteista on länsimaista tulevaa käytettyä, monille senkin hinta toreilla on liian kallis.

Teillä siellä joulutouhut ovat jo kovasti menossa, me täällä kaipaamme kauniita hankia ja kyselemme, vieläkö on kukkaroissa rahaa erilaiseen joululahjaan?

Tarpeet ovat vaatimattomia, ruokaa, vaatteita, jokin pieni lelu, apua koulunkäyntiin. Viime vuonna toivomuslistallamme tänne oli:

• riisisakki 30 euroa,
• kuukauden koulumaksu 15 euroa,
• kuukauden välipalat kerholaisille 35 euroa
• omat kengät jokaiselle kerholaiselle yhteensä 50 euroa.

Toki voit toivoa rahasi käytettävän johonkin muuhunkin, toteutamme sen täällä parhaamme mukaan.

Perustarpeita jokapäiväiseen elämiseen toivotaan täällä tänäkin jouluna.

Jos sydämessäsi koet antaa tänä vuonna lahjasi Gambiaan, kiitämme lastemme ja perheiden puolesta. Lahjasi menee lyhentämättömänä suoraan täällä tehtävään työhön.

Toivotamme teille kaikille sinne Joulurauhaa, lämmintä kynttilän loistetta ja rakkautta sydämiin!

terv. Kirsti, Maire, lapset ja ohjaajat.

Kesäkuu 2009

Oli ilo palata Suomen raikkaaseen kevääseen! Kolme kuukautta Gambiassa kului todella nopeasti, Suomesta oli vieraita lähes puolet ajasta. Saimme upeasti kaipaamiamme tavaroita ystävien mukana ja Busumbalan perheissä ja Bakaun klinikalla ollaan iloisia lahjoista.

Teimme 5 vuoden vuokrasopimuksen uudesta kerhotalosta, nyt meillä on pieni talo, iso puutarha ja kauan kaivattu rauha. Saimme myös palkattua luotettavan turvamiehen. Puutarhassa on paljon hedelmäpuita ja tilaa lasten leikkiä. Viimeiset viikot maalasimme ja kunnostimme taloa. Kyläläiset olivat apunamme; miehet maalasivat, naiset laittoivat ruokaa ja lapset siivosivat ja auttoivat kilpaa. Pihakaivomme on syvä rengaskaivo, joka oli saastunut. Se puhdistettiin ja kloorattiin ja valettiin kannet. Vielä pitää varmistaa, että vesi on varmasti turvallista lasten juoda. Vesitestit saamme Amestec Oy:ltä lahjoituksena, siitä heille kiitos! Nyt etsimme, josko löytyy käsikäyttöinen pumppu, jonka voisimme viedä Suomesta mukanamme. Gambiasta löytämämme ovat suuria kyläpumppuja, maksavat 2000€!

Haave aikuisten lukutaitoluokasta ja naisten käsityöpiiristä toteutumisesta alkaa olla mahdollinen, nyt siihen on tila ja käsityöpiiriin suomalainen käynnistäjä ja ohjaaja. Ostimme generaattorin edullisesti, vielä muutama ompelukone ja naiset voivat opetella käsitöitä ja ansaita pientä tuloa perheen elatukseen. Gambia on täynnä kauniita kankaita, tarvitaan vain ideoita kasseihin ym. malleihin. Antakaa meille vinkkejä!

Ohjaajamme Salimini, kotoisammin Simon, on tulossa juhannuksena Suomeen kielikursseille ja kertomaan Busumbalan terveisiä. Lähetämme tarkemmin tietoja yhteisestä tapaamisesta. Simon on toivonut, että voisi 20.6-25.7- välisellä ajalla autella teitä ystävät piha-, ym. töissä. Hän on ahkera ja riski, soittele ja varaa työteliäs apumies, me kyllä järjestämme kuljetuksen.

Olemme sitoutuneet uusiin kustannuksiin kerhotalon, työntekijöiden ja uusien työmuotojen myötä luottaen, että saamme tarvittavat varat ja Busumbalan lasten parempi tulevaisuus on mahdollinen. Tarvitsemme siihen apua. Ryhtyisitkö sinä, yrityksesi tai yhdistyksesi taloudellisesti tukemaan MMK ry:tä? Saamamme lahjoitukset menevät lyhentämättömänä Gambian työn hyväksi.

Toivottelemme kaunista kesää, kirjoitelkaa ja soitelkaa meille!

MMK. Maailma, me kaikki ry psta:
Kirsti Rantanen 040 762 0934
Maire Martikainen 050 442 2052

Tammikuu 2009

Tuokoon alkanut vuosi mukanaan jokaiselle teille rakkautta, toivon näkökulman sekä voimia ja viisautta oikeisiin ratkaisuihin.

Terveisemme lapsiltamme Gambiasta ja suuri kiitos joululahjoistanne, joita yhdistyksen tilille oli tullut matkamme aikana! Helmikuun matkallamme toimitamme lahjat Gambiaan juuri niin kuin olette ne osoittaneet. Monta tosi tarvetta voidaan täyttää, saada lasten vatsat täyteen ja koulunkäyntiä maksettua, teette todella arvokasta työtä lasten tulevaisuuden hyväksi.

Olemme saaneet lääninhallitukselta varainkeräysluvan. Nyt voimme julkisesti kerätä rahaa kerhon toiminnan pyörittämiseen. Keräystilin numero on 573475-237612 lupanumero on OKH-48A.

Uutena haasteena alkaneelle vuodelle tulee suuremman kerhotilan ja uuden varaston vuokrat. Nykyinen varasto joudutaan luovuttamaan pois ja olemme päättyneet ratkaisuun, että helmikuussa vuokraamme isomman tilan, jossa on sekä varasto että kerhotila saman katon alla. Näin vartiointi ja turvallisuus ovat helpommin turvattavissa. Tarkoitus on tehdä vuokrasopimus vähintään kolmelle vuodelle, että pakollinen maalaus ja kunnostus kannattaa tehdä tiloihin.

Kuusi viikkoa Gambiassa on takana. Saimme useita vieraita Suomesta kerholle, se on aina mukavaa! Joulua odotellessaan lapset askartelivat kortteja Suomen ystäville ja koristelivat kotiin vietäväksi joulukuusen piirustuspahville. Kerhon joulujuhla oli menestys. Joulukertomus kertoi tänäkin jouluna maailman tärkeimmästä yöstä, jouluyöstä. Leikkien ja laulujen jälkeen syötiin ateria; 60l punaista benechinriisiä, valtava paistettu barrakuda kasvisten kera ja muutama ämpärillinen mehua sekä jälkiruoaksi makeisia. Ja kyllä maistui, saavit tyhjenivät, ja myös kujalla ja aidan päällä istuville uteliaille lapsille riitti. Ruokailun jälkeen jokainen lapsemme sai todistuksen kerhonkäynnistä ja lahjakassin, jonka sisältä löytyi piirustusvälineitä, leluja ja muuta kivaa, namusia sekä jokaiselle myös uudet vaatteet. Mukana juhlassa oli kerholaisten lisäksi kaikki jo koulun aloittaneet ja tammikuussa koulun aloittavat lapset. Että hulinaa riitti... Onneksi suomalainen Kristiina oli apunamme.

Jäsenmaksu kuluvalle vuodelle on sama kuin viime vuonna, 20€. Kaikille jäsenillemme lähetämme jatkossakin uutisia, mitä Gambian Busumbalassa tapahtuu ja lapsillemme kuuluu.

MMK. Maailma, Me kaikki ry.

Kesäkuu 2008

On aika toivottaa kaunista ja leppoisaa kesää teille ystävät!

Alkuvuosi on ollut vauhdikas kerhon puitteissa monella tapaa. Viime kirjeessä kaipailtu tarpeellinen elektroniikka tuli lahjoituksena, kerholla komeilee uusi kiiltävä katto, ja uutta kerhotarvikettakin on jo kertynyt matkalaukkuun. Huhtikuussa lähti rymättyläläisten kontti kohti Afrikkaa ja saimme MMK:n tavaroita siihen mukaan. Ihmeellisesti kertyi lyhyessä ajassa uutta, arvokasta tavaraa lahjoituksina. Juuri sitä, mistä oli pulaa! Kaikesta tästä suuren suuri kiitos!

Huhtikuun Gambian matka onnistui hyvin ja lähes kaikki suunniteltu saatiin tehdyksi. Kattoremontin lisäksi talo kalkittiin ulkoa ja sisältä ja kaadettiin yksi väliseinä pois tieltä. Saimme matkan aikana myös rekisteröityä yhdistyksen hyväntekeväisyysjärjestönä Gambiassa nimellä; MMK.Gambia-Finland friendship association (MMKGaFfa). Eli nyt yhdistyksellä on mahdollisuus esim. tullivapaasti viedä tavaralahjoituksia vaikka koko oma kontillinen. Siinä haaste!

Toukokuinen hyväntekeväisyyskonsertti onnistui upeasti, kiitos taiteilijoiden! Sen tekivät mahdolliseksi mezzosopraano Mirja Rantanen, tenori Reino Turunen ja pianisti Marjatta Hannula. He ovat myös lupautuneet uuteen konserttiin kerhotyön hyväksi, siitä tiedottelemme syyskaudella lisää.

Heinäkuussa Maire ja Kirsti piipahtavat sadekauden paahteisessa Busumbalassa ja saadaan taas uutta tietoa lapsista ja touhuista kerhossa. Myös kouluun lähtevien lasten käytännöt voidaan selvittää ja hoitaa.

Kerhon työ on ollut esillä useissa lehdissä ja Tampereen Radiossa. Toivomme julkisuuden kautta tulevan lisää kummeja kouluun pääsyä odottaville lapsillemme. Tampereen NNKY on ottanut Busumbalan kerhon kummikohteekseen ja voimme nyt yhdessä tehdä työtä lastemme hyväksi. MMK ry on toiminut vaadittavan rahankeräysluvan saamiseksi liian vähän aikaa. Tuumi myös, voisitko olla vakituinen lahjoittaja jollakin summalla säännöllisesti kuukausittain, jotta kerhotyön jatkuvuus olisi taloudellisesti turvattu ja kahden ohjaajan palkat, lasten välipalat, kerhotarvikkeet ja muut kulut Gambiassa voitaisiin maksella ilman paniikkia.

Teille kaikille ruohontuoksuisia ja aurinkoisia kesäpäiviä toivottelevat:
Maire Martikainen, Merja Mäkelä ja Kirsti Rantanen

Kirje Suomesta 30.1.2008

Talvi on toivottanut meidät tervetulleeksi takaisin Suomeen hennolla lumipeitteellä. Kerhomme Gambian Busumbalassa jäi kahden paikallisen ohjaajan hoitoon; alusta alkaen mukana ollut Salimina kantaa vastuun ja apuna hänellä on 23-vuotias Natoma, joka asuu Busumbalan kylässä.

Läksiäispäivänä katselimme ylpeinä lapsiamme; miten paljon he ovatkaan kehittyneet ja oppineet näiden kuukausien aikana. Alkuajan kaaoksesta ei ole enää jälkeäkään, he keskittyvät ja seuraavat rauhallisina. Tuntui niin hyvältä lähteä tietäen, että emme ole hosuneet ilmaan, vaan alku oppimiselle on löytynyt. Sen näkeminen palkitsi kaiken.

Varustimme kerhon tarvikkeilla ja kirjoilla niin, että he pärjäävät huhtikuuhun saakka. Vain ohjaajien palkat ja lasten välipalat maksetaan pankin kautta helmi-maaliskuun ajalta. Maaliskuussa Kirsti ja Maire matkaavat Gambiaan katsomaan jatkoa. Silloin on tehtävä suunnitelmat sadekauden ajalle, miten vesi saadaan pysymään pois kerhon sisätiloista. Katto on aikanaan tehty vanhasta, reiällisestä aaltopellistä ja katon rajassa on isot aukot, joista sade myös pääsee sisään. Katto on purettava, muurattava seinät ylhäältä umpeen ja uusi katto päälle. Samalla pystyy purkamaan väliseinän pois, jolloin yhtenäinen n.17m2 tila toimii paremmin. Haaveilemme vain hiljaisina isommista tiloista, jolloin voisimme ottaa enemmän lapsia mukaan.Kuluvan vuoden 2008 jäsenmaksu on 20€. Uusien jäsenien liittymismaksu lisäksi 20€. Teille rakkaille ystäville, jotka olette tehneet tämän mahdolliseksi, kuuluu suuren suuri kiitos! Toivomme sydämestämme, että olette mukanamme työssä myös jatkossa.

MMK. Maailma, Me Kaikki ry.
Maire Martikainen, Merja Mäkelä, Kirsti Rantanen

IV Kirje Gambiasta 16.12.2007

Kujamme herää vahvasti elämään joka aamu kukkojen kiljunnan ja minareeteista kaikuvien rukousten myötä. Päivät ja viikot ovat vaihtuneet; banaanitertut pihassa ovat kasvaneet pienistä kukkasista suuriksi meheviksi hedelmätertuiksi. Myös makeat greipit ovat valmiit syötäväksi, ja niitä nautimme aamiaisella. Naapuriin on syntynyt viime viikolla kaunis tyttövauva ja pikkuruiset kananpojat ovat kasvaneet pitkäkinttuisiksi ahmateiksi, jotka kiitävät kujallamme lasten, koirien ja vuohien joukossa.

Islamin suuri juhlapyhä, tobaski on tulossa ja kaikki hääräävät uusia vaateita ja lahjoja. Jos mahdollista, jokainen perhe ostaa vuohen, teurastaa sen ja jakaa suvun kesken. Vuohen omistajilla on kulta-aika; eläimen hinta on moninkertainen normaaliin verrattuna. Köyhille juhla asettaa suuria paineita; rahaa ei ole, mutta uudet vaatteet on hankittava, parin kuukauden takaiset Ramadanjuhlan vaatteet eivät kelpaa. Myös meille on asetettu paineita moisen eläimen hankkimisesta.

Viime kirjeessä mainittu ministerin tapaaminen sujui hyvin, saimme paljon tärkeää tietoa ja sen myötä myös tapaamisen Brikaman; East Kombon, alueen koulutoimen johtajan kanssa. Hän kertoi vaatimukset, joita kerhotilojen on täytettävä, jos haluamme rekisteröidä kerhomme Gambiassa. Wc-tiloja täytyy korjata ja toiseen luokkahuoneeseen puhkaista ovi ulos. Saisimme tiiliä lahjaksi, mutta muita kuluja täytyy vielä laskea. Rekisteröinnistä olisi se hyöty, että kaikki mahdollinen avustustavara voitaisiin tuoda maahan ilman tullia ja veroa. Nyt siis mietitään, mietitään ja tuumitaan.

Lapsemme kuuntelevat silmät pyöreinä kertomuksia kristittyjen joulusta ja askartelevat innokkaasti jouluisia koristeita. Kaikki askarrellut tavarat ovat lapsille erittäin tärkeitä. Leluja kun ei liiemmin kodeissa ole. Viime kerralla Jombeh, pikkuinen tyttö tuli kerhoon myöhässä ja itkien äidin kanssa. Äiti selvitti, että kukka oli kadonnut ja tarjosi siitä maksuksi 5 dalasia. Kukkanen oli tehty sasliktikusta ja munakennosta. Selitimme että ne ovat lasten omia ja he saavat tehdä niiden kanssa mitä haluavat.

Jouluaattona 24.12 vietämme joulujuhlaa kerhossa aamupäivällä. Olemme keräilleet lapsille pieniä lahjoja pusseihin, tarjoamme benechiä- riisiä, kasviksia ja kalaa, baobab-puun hedelmistä tehtyä mehua ja keksiä. Leikimme, soitamme joululauluja ja luemme kertomuksia maailman tärkeimmästä ja ihmeellisemmästä yöstä. Näissä tunnelmissa toivottelemme teille rauhallista ja rakkaudellista Jouluaikaa ja Uuden Vuoden alkua toivottavasti valkoisten hankien koti Suomeen.

Joulun siunausta toivottaen Maire ja Merja

III Kirje Gambiasta 24.11.2007

Talvi on tullut myös Gambiaan ja turistikausi sen mukana. Täällä se ei merkitse ilmojen kylmenemistä, ainoastaan kuivempaa, sateetonta ajanjaksoa. Kuuma on yötä päivää ja pyykkiä syntyy. Kirsti oli kolme viikkoa kanssamme, Merjan tytär Kati oli perheineen kaksi viikkoa. Olisi ollut mukava pitää heitä täällä pitempäänkin.

Kerhopäivinämme lapset ovat paikalla jo paljon ennen aloittamisaikaa, juoksevat kiljuen pitkin kujaa, kun tulemme ja jokainen lapsi pitää kätellä ennen kuin voidaan asettua aloittamaan. Kaikille lapsille piirtäminen on hauskaa, vesivärit parasta, kuviin alkaa tulla jo hahmoja ja merkityksellisiä kuvia pelkän värittämisen lisäksi. Olemmekin postittaneet teille niitä ensimmäisiä piirroksia, joita lapset ovat luoneet.

Isommat lapset ovat edenneet aakkosissa kirjaimeen K. Osa lapsista edistyy loistavasti, olisivat jo täysin valmiita aloittamaan koulun käynnin, jos vain vanhemmilla olisi siihen varaa. Tärkeää meidän on nyt saada suurisydämisiä ihmisiä kulkemaan lasten rinnalla ja kustantamaan koulunkäynnistä koituvat kulut, noin 15 euroa kuukaudessa. Jos koet sydämessäsi, että haluat nähdä lapsen edistyvän ja auttaa häntä saamaan paremmat mahdollisuudet tulevaisuudelleen opiskelun kautta, kerro meille! Kouluikäisiä lapsia on tällä hetkellä kymmenkunta.

Kerhomme toiminta täällä on virallisesti opetusministeriön tiedossa ja meillä on tapaaminen rva ministerin kanssa keskiviikkona 28.11.2007. Kuulemamme mukaan kerhomme on ensimmäinen suomalainen Gambiassa. Kyläläisillä on into saada kerhon toiminta jatkumaan ja laajenemaan niin, että useammat lapset pääsisivät mukaan. Äidit haluaisivat tehdä jo tiiliä uutta ja suurempaa kerhotaloa varten ja nykyisen tilamme emäntä on luvannut viereisen tontin meille, jos vain haluaisimme rakentaa siihen. Asiaa pitää nyt selvitellä joka tasolla; onko siihen voimia, resursseja. Jo yli 200 lasta jonottaa kerhoomme pääsyä. Voisimmeko me kaikki yhdessä, te ja me, tehdä jotakin?

Tammikuun jälkeen työntekijämme ottaa vastuun kerhopäivien jatkuvuudesta ja etsimme hänelle toista gambialaista ohjaajaa avuksi. Kahteen pieneen kerhohuoneeseemme on nyt valettu lattiat, puhkaistu ikkuna-aukot ja myös metallirunkoiset kalusteet ovat valmiit. Rakentamisen ja kalustamisen kustannukset ovat tähän mennessä mahtuneet pieneen budjettiimme! Olisittepa nähneet lasten riemun kantaa tuoleja ja pöytiä sisään! Sisustaminen on lasten puuha; seinät kaunistetaan piirroksilla ja askartelutöillä.

Muistakaa meitä siellä kotimaassa iltarukouksissanne, että pysymme edelleenkin terveinä ja työ lasten kanssa menestyy.

Rakkain terveisin Merja ja Maire

II kirje Gambiasta 18.10.2007

Sateet ovat jo koko lailla ohi. Kuumuus lepää Gambian päällä ja ilma jäähtyy liikkumiseen siedettäväksi vasta iltakymmenen jälkeen, jolloin olemme jo viimeistään valmiit unten maille. Talossa, jossa asumme, ei ole ilmastointia, koko alueella on vain yksi pieni Supermarket, josta moinen ylellisyys löytyy. Siksi ostoksia tehdessämme ei ole mitään kiirettä. Nautimme 26c viileydestä täysin siemauksin.

Kerhossa alkukaaoksesta selvittyämme lapset ovat alkaneet oivaltaa, että kaksi valkoista naista määrää, että kerhossa ei saa huutaa ja tapella. Lasten lukumäärä alkaa olla jo selvillä, mutta uusia mustia nappisilmiä työntyy maton reunalle greippipuun alle ”väijymään”, josko ”opet” ei huomaa, että tulokas on ilman nimilappua. Kurjalta tuntuu patistaa heitä pois, ja aina ei niin voi tehdäkään. Kaikkein vaikeinta on lasten vanhempien ymmärtää, että lasten lukumäärää ei voi enempää lisätä. Pihamaalle levitetyt suuret muovimatot toimivat erinomaisesti kerhotilana. Joskin työasento ei aina ole kaikkein mukavin.

Helpompienkin palapelien kokoaminen on ylivoimaista suuremmalle osalle lapsia. Pelit, joita Suomesta toimme, ovat suurimmilta osalta tarkoitettu 1-5 vuotiaille. Lapset ovat neljästä vuodesta ylöspäin, mutta vain kaksi lapsista osaa koota niitä. He ovat 8-vuotiaita. Piirtäminen ja värittäminen on aivan uusi ihastus, jota kylässä eivät suuremmin lapset ole harrastaneet aikaisemmin. Paperia ja värejä ei ole ollut.

Kirjaimia ja numeroita harjoittelemme suurempien kanssa, englannin alkeita mahdollista kouluun pääsyä varten. Nyt koulun aloittaminen on vain haave perheiden taloudellisen tilanteen vuoksi. Pienimmät lapset piirtävät, leikkivät ja laulavat sekä opettelevat liitutaulun avulla tunnistamaan kirjaimia. Kukaan lapsista ei puhu muuta kuin mandinkaa ja opettajanamme toimii paikallinen Salimina, joka tulee loistavasti toimeen lasten kanssa ja saa heidät innostumaan oppimisesta. Hän toimii myös tulkkinamme mandinkan kielessä ja on korvaamaton apu meille. Toivomme, että rahamme riittävät, että voimme korvata hänelle hänen vaivannäkönsä ja aikansa kohtuullisella palkalla. Kerhopäivämme päätteeksi lapset istuvat matolle, laulavat Jaakko-kultaa suomeksi kovaa ja korkealta ja lopuksi nautittu välipala on kohokohta, joka puhuttaa jopa isoäitejä kylässä.

Rikkinäiset jalkapallot, sardiinipurkit ovat niitä, joilla leikitään, kaikki kujilta löytyvä kelpaa leikkeihin leluiksi. Siisteyskasvatus kerhossa on joka kerta esillä, kädet ja kasvot pestään alkajaisiksi ja lapset keräävät kaikki roskat pihastamme kerhon päätyttyä. Innokkaimmat tuovat myös pikkukivet ja puun lehdet. Siitä se alkaa, siisteys. Suunnitelmissa on lähteä kujalle yhtenä päivänä ja näyttää lapsille mikä on roska ja kerätä se pois. Maanantaina koko kerhoporukka lähtee katsomaan jalkapallojoukkueemme peliä läheiselle kentälle. Mukaan varaamme ämpärillisen melonin viipaleita, ämpärillisen patonkia ja pullokaupalla vettä.

Muutamat mandinkan kieliset sanat ja pikku lauseet sujuvat jo. Maire uskaltautui puhumaan sitä jo paikallisessa kelekelessä. Kelekeke tai tankatanka on pakettiautosta rakennettu pikkubussi, jonne sisälle ahtautuu 14–16 ihmistä, kanat, kukot, pussukat ja nyssykät, ja katolle nostetaan vuohet, isot tavarat ja ylimääräiset ihmiset. Auto pysähtyy siihen, mistä ihmisiä tulee, vaikka 5m välein. Rahastajapoika roikkuu avoimesta ikkunasta ja huutelee, mihin päin auto on menossa. Tunnelmaa on; läheisyyttä riittää ja keikkumista myös; sekä penkit että koko auto.

Eilen katselimme, miten paikallinen kalastaja kahlasi joessa ja heitteli pyörää verkkoaan. Kerralla hän sai jopa kaksikymmentä pientä kalaa ja pian niitä oli toistasataa rantahiekalla. Välineet eivät ole turhan teknisiä mutta erittäin tehokkaita. Mukaamme hän antoi kasan kaloja, jotka keitimme sipulin, valkosipulin ja sitruunamehun kanssa ja että oli maukasta! Kalaa täällä syödään paljon, samoin kasviksia, naudanliha maksaa 100 dalasia kilo, eli noin 4€. Porkkanat ovat 30 dalasia kilo, perunat, sipulit ja muut kasvikset myydään kappaleittain; 4 isoa perunaa maksaa 20 dalasia. Tavallisen työläisen palkka on 1500-2000 dalasia kuussa, joten joka päivä lihalla ei herkutella. Vuokra vie tuloista suurimman osan. Dalasin kurssi on tällä hetkellä todella korkea, viime joulukuussa saimme vaihdossa 35 dalasia eurolla, nyt vain 24 dalasia eurolla. Euron huono kurssi on saanut meidänkin vuokrakulumme nousemaan melkoisesti.

Tänään meillä on vapaapäivä, lähdemme käymään luonnontieteellisessä puistossa ja sen jälkeen piipahdamme hotellissa, jonne Merjan tyttären perhe ja Kirsti saapuvat ensi viikolla. Katsomme, josko voimme valita heille mukavat huoneet. Kati perheineen lomailee täällä kaksi viikkoa, Merja-mummilla on siis tiedossa vauhtia, mutta toivottavasti ei vaarallisia tilanteita. Kirsti jää vielä kolmanneksi viikoksi, ennen kuin taas työ Suomessa kutsuu. Kerholapsemme saavat pari uutta "opea" ja kaksi suomalaista lasta ystäviksi.

Lämpöisiä ajatuksia teille kaikille ystävillemme sinne koleaan kotimaan syksyyn!

Rakkaudella Maire ja Merja

I Kirje Gambiasta, 24.9.2007, Bakau, GAMBIA

Kahden viikon jälkeen ajatukset kulkevat afrikkalaisten tavalla; hitaasti ja tehottomasti, kuumuus ja kosteus vievät kaiken energian ja pitää pään tyhjänä. Jotain kuitenkin on saatu tehdyksi hitaasti, mutta varmasti. Öiset myrskyt pitävät hereillä ja sade tekee kujista kulkukelvottomia. Lapset ovat riemuissaan vuolaana virtaavasta kuravedestä, johon avoviemärien vesi sekoittuu. Sateiden ansiosta luonto on vihreimmillään; paljon eksoottisia kukkia, hedelmät banaanit, mangot, papaijat ja greipit kypsyvät parhaillaan. Merivesi ei paljon uimaria viilennä, asteita on enemmän kuin iholla, mutta huuhtelee kuitenkin. Kylästä katkeaa sähkö pari, kolme kertaa päivässä, mutta asuntomme slummissa on siisti ja vedenpitävä. Yövartija nukkuu/ valvoo portilla, joten tuntuu turvalliselta.

Muutama päivä sitten matkasimme paikallisbussilla Busumbalan kylään, jossa aloitamme päiväkerhon maanantaisin ja torstaisin lasten kanssa. Pitkän afrikkalaisen tavan mukaan käydyn neuvottelun jälkeen kokoontumispaikka varmistui erään kombaundin tilaan; kaksi pientä luokkahuonetta sadepäiville ja piha-alue kauniita ilmoja varten. Lattialla oli useampi kuorma hiekka ja multaa, mutta omistaja lupautui siivoamaan tilat puolestamme. Kombaud on muurilla aidattu piha-alue, jonka sisällä asuu perhe; "kantavanhemmat", heidän lapsensa ja lastenlapsensa perheineen ja lisäksi muita sukulaisia. Väkeä saattaa olla 20–30.

Torstaina menemme kalkitsemaan pikkuruisten huoneidemme sisäseinät, jolloin ikkunattomat tilat saavat valoa. Tilat omistaa leskirouva, hän ei pyydä mitään korvausta tiloista, on iloinen kylän lasten puolesta. Kylän apteekkari tuntee perheet ja lupautui valitsemaan kerhoomme 10 poikaa ja 10 tyttöä, 5-7-vuotiaita, kaikkein köyhimmistä perheistä. Kylässä on paljon lapsia, joilla ei ole jompaakumpaa vanhemmista eikä mahdollisuutta koulunkäyntiin. Siispä kaikki tuki ja apu on todella paikallaan.

Eilen kiersimme Serrekundaa tehden ostoksia torstaina alkavaa päiväkerhoa varten. Kadulla oli sateen jäljiltä paksu punainen lieju, kauhea sekamelska ihmisiä ja autoja ja meteliä ja sietämätön kuumuus; kuitenkin niin ihanasti afrikkalaista. Mukeja, kuuleri, kyniä, vihkoja, liituja, mattoja ja paljon muuta. Liitutaulut ovat työn alla paikallisella puusepällä. Odotamme innoissamme lasten tapaamista ja työn aloittamista.

Kirjoittelemme lisää parin, kolmen viikon kuluttua, silloin olemme taas montaa kokemusta rikkaampia.

Hikisiä haleja lähettelee Merja ja Maire