Ystäväkirjeitä Gambiasta

Ystäväkirje huhtikuu 2010

Äänet kerhon muurien takana kertovat elämästä Busumbalan kylässä; äitien estoton riitely: Kaikki pitävät elämää yhtä aikaa, eikä kukaan kuuntele toistaan. Hetken kuluttua se päättyy, riita unohdetaan ja puheensorina alkaa uudelleen. Lasten vuoroin itku, kun äiti tai isompi siskoksista kurittaa, kohta taas nauru ja kiljunta. Kukot kilpailevat äänekkäästi reviireistä aamusta iltaan, kanat rotkottavat ja kropsuttavat syötävää kujalle heitetyistä jätteistä muiden eläinten kanssa. Karitsat kutsuvat emojaan, emot karitsoitaan. Silloin tällöin auto rymistelee kujaa pitkin ja soittaa äänimerkkiä, muutoin kukaan ei siirry sivuun ja alta pois. Siinä elämässä olet mukana, haluat tai et, sillä kaikki kuuluu hatarasti rakennetuista taloista, pihoista ja kujalta, joka on luonteva jatke pihapiirille, jossa saattaa asua kymmenenkin perhettä.

Me kerholla olemme ihailleet muun touhun ohessa heiluvia maitohampaita, ommelleet mekon saumoja ja nappeja, hoidelleet kiviin potkittuja varpaita ja muita ruhjeita, joita vauhdissa tulee. Osa niistä vaatii klinikalla käyntiä, suurin osa vaatii tehohoitona hellyyttä ja sylissä pitämistä. Äideillä on kotona jo useampia pienempiä sisaruksia, jotka täyttävät sylin, siinä ei enää kuusivuotiaalle ole tilaa. Uusimmat kerholaisemme opettelevat yhteisiä pelisääntöjä, joskus vielä kaikesta huolimatta jalat nousevat vikkelästi pöydälle tai joku sylkäisee lattialle. ”Vanhat” kerholaiset opettavat sääntöjä ja tapoja tulokkaille.

Vastaanottamamme laivakontin sairaalatavarat on otettu klinikoilla ja sairaaloissa tyytyväisinä vastaan. Saimme toimittaa myös koteihin välttämättömiä tavaroita: pyyhkeitä, lakanoita, makuualustoja, vaatetta, näkkileipää ja paljon muuta. Vankilaan veimme n. 7000 terveyssidettä naisvangeille. Tarvetta siellä on muovisista astioista: lautasista ja mukeista, kaikille ei riitä omia. Parhaita olisivat teräksiset, jos joku tietää kanavaa, jonka kautta voisimme saada Suomen vankiloista poistoon meneviä, täällä ne olisivat kovasti tarpeen.

Tässä kuussa saimme maalausurakkamme loppuun, huoneet on uusissa, kauniissa väreissä, nyt vain odottelemme toukokuussa saapuvaa konttia, saamme tuoleja sekä tekstiilejä antamaan pehmeyttä. Ulkosuihkutilan ja wc:n seinät ovat valmiit sekä muurattu keittiöpiste pihamaalla tasoja vaille kunnossa. Tällä hetkellä vielä keittotouhumme toimivat paikalliseen tapaan: kolme kiveä, nuotio ja suuri pata. Yhdistyksen NGO-statuksen päätöstä odottelemme aina vain edelleen. Ministeriön viranomainen on vieraillut kerholla laskemassa toimiston tuolit ja pöydät, toivottavasta tyydyttää.

Suomalaiset ystävämme Ritva, Anneli, Marjatta ja Ulla ovat olleet vuoroillaan täällä apuna näiden kuukausien aikana, olemme iloinneet oikeasti heistä jokaisesta, jokainen on antanut loistavan panoksensa täällä. Heille jokaiselle lämmin kiitos, kuin myös Ryskäryhmälle ja kaikille muille rakkaille työmme tukijoille ja vapaaehtoisille siellä Suomessa.

Kirsti kotiutuu takaisin Suomeen toukokuun lopussa ja Maire jää tänne odottelemaan konttia ja mangojen kypsymistä. Tarkoitus on opettaa naisia valmistamaan mangosadosta säilykkeitä sadekauden ravinnoksi. Pian niitä kypsyy tonnikaupalla, osan myyvät Senegaliin, mutta suurin osa mätänee puiden alle, kaikkia ei voida syödäkään. Toivottavasti yrityksemme onnistuu ja saamme Suomesta lähetetyt lasipurkit täyteen. Olemme myös näiden kuukausien aikana keränneet naapureittemme tyhjät pullot talteen mangomehun keittoa varten, niitä on kertynyt ihan kiitettävä määrä. Koehillot casunuthedelmistä on tehty ja lapset pistelivät sitä kilpaa leivän päällä.

Sadekausi koettelee kaikin tavoin väkeä: hedelmiä ei tule mangojen jälkeen ennen seuraavaa talvea, vihanneksia saadaan vasta sadekauden jälkeen ja kaiken ruoan hinta nousee. Pääasiallisin ravinto on valkoinen riisi, joka ei paljon ravitse, täyttää vain vatsan. Autoilla kulkeminen moniin kyliin loppuu, koska tiet ovat pelkkää liejua ja pikkujärviä, kelekelet, pakettiautoista tehdyt pikkubussit eivät pääse kuljettamaan ihmisiä ja käveltävää saattaa tulla isojen kantamusten kanssa yli kymmenen kilometriä kosteassa kuumuudessa lähimmälle liikennöitävälle tielle. Tänä talvena turismi ei ole tuottanut edellisten vuosien tavoin ja tästä toiseksi tärkeimmästä elinkeinosta ei ole kertynyt riittävästi rahaa sadekautta varten, jolloin vain joitakin espanjalaisia turistilentoja lentää tänne. Monet joutuvat myymään omaisuuttaan, jos sitä on, saadakseen perheelle ruokaa, ja kaikki ovat kovin stressaantuneita.

Kaikista vaikeuksista ja köyhyydestä huolimatta iloiseen optimismiin ja toisesta välittämiseen törmää joka hetki, vain harva kulkee ohi suomatta hymyä ja tiedustelematta, onko kaikki hyvin. Sitä samaa toivomme teille kaikille; kantavaa optimismia ja kantavaa toivoa.

Gambiasta rakkaudella Kirsti ja Maire

Joulunodotuksen terveiset sinne Kotisuomeen! 18.12.2009

Palasimme juuri Busumbalan kylästä. Lisko kerhotalon seinällä lämmitteli aamun auringossa kylmän yön jälkeen. Lapset olivat jo kujalla, pieni Swado juosta kipitti ensimmäisenä autoa vastaan. Hänellä oli lelu kädessään, Topaskin aikaisen lampaan leukaluu. Suomesta saatu nukke on liian kallisarvoinen otettavaksi ulos. Teimme kerholla valmisteluja huomista joulujuhlaa varten; naiset tulevat tekemään ruoan koko joukolle. Tänä vuonna meitä on taas entistä enemmän, lähes sata.

Olemme laittaneet lapsille ja ohjaajille joulupaketit: pientä pyöreää näkkileipää, Tuc-keksiä, pipareita, shampoota, pallo lelu ja pussilakanat. Kaiken tämän saimme lahjoituksena Terisäätiön kontilla, joka saapui tällä viikolla. Lahjaodotukset täällä ovat vaatimattomia. Ohjaajamme näki kontissa tulleet sairaalan käytetyt pyyhkeet ja kysyi, voisimmeko antaa niitä äideille joululahjaksi. Samoin Suomessa sairaaloista poistetut käytetyt sukat otetaan ilolla vastaan, rahaa ostaa ei ole. Afrikassa 60% myydyistä vaatteista on länsimaista tulevaa käytettyä, monille senkin hinta toreilla on liian kallis.

Teillä siellä joulutouhut ovat jo kovasti menossa, me täällä kaipaamme kauniita hankia ja kyselemme, vieläkö on kukkaroissa rahaa erilaiseen joululahjaan?

Tarpeet ovat vaatimattomia, ruokaa, vaatteita, jokin pieni lelu, apua koulunkäyntiin. Viime vuonna toivomuslistallamme tänne oli:

• riisisakki 30 euroa,
• kuukauden koulumaksu 15 euroa,
• kuukauden välipalat kerholaisille 35 euroa
• omat kengät jokaiselle kerholaiselle yhteensä 50 euroa.

Toki voit toivoa rahasi käytettävän johonkin muuhunkin, toteutamme sen täällä parhaamme mukaan.

Perustarpeita jokapäiväiseen elämiseen toivotaan täällä tänäkin jouluna.

Jos sydämessäsi koet antaa tänä vuonna lahjasi Gambiaan, kiitämme lastemme ja perheiden puolesta. Lahjasi menee lyhentämättömänä suoraan täällä tehtävään työhön.

Toivotamme teille kaikille sinne Joulurauhaa, lämmintä kynttilän loistetta ja rakkautta sydämiin!

terv. Kirsti, Maire, lapset ja ohjaajat.

Kesäkuu 2009

Oli ilo palata Suomen raikkaaseen kevääseen! Kolme kuukautta Gambiassa kului todella nopeasti, Suomesta oli vieraita lähes puolet ajasta. Saimme upeasti kaipaamiamme tavaroita ystävien mukana ja Busumbalan perheissä ja Bakaun klinikalla ollaan iloisia lahjoista.

Teimme 5 vuoden vuokrasopimuksen uudesta kerhotalosta, nyt meillä on pieni talo, iso puutarha ja kauan kaivattu rauha. Saimme myös palkattua luotettavan turvamiehen. Puutarhassa on paljon hedelmäpuita ja tilaa lasten leikkiä. Viimeiset viikot maalasimme ja kunnostimme taloa. Kyläläiset olivat apunamme; miehet maalasivat, naiset laittoivat ruokaa ja lapset siivosivat ja auttoivat kilpaa. Pihakaivomme on syvä rengaskaivo, joka oli saastunut. Se puhdistettiin ja kloorattiin ja valettiin kannet. Vielä pitää varmistaa, että vesi on varmasti turvallista lasten juoda. Vesitestit saamme Amestec Oy:ltä lahjoituksena, siitä heille kiitos! Nyt etsimme, josko löytyy käsikäyttöinen pumppu, jonka voisimme viedä Suomesta mukanamme. Gambiasta löytämämme ovat suuria kyläpumppuja, maksavat 2000€!

Haave aikuisten lukutaitoluokasta ja naisten käsityöpiiristä toteutumisesta alkaa olla mahdollinen, nyt siihen on tila ja käsityöpiiriin suomalainen käynnistäjä ja ohjaaja. Ostimme generaattorin edullisesti, vielä muutama ompelukone ja naiset voivat opetella käsitöitä ja ansaita pientä tuloa perheen elatukseen. Gambia on täynnä kauniita kankaita, tarvitaan vain ideoita kasseihin ym. malleihin. Antakaa meille vinkkejä!

Ohjaajamme Salimini, kotoisammin Simon, on tulossa juhannuksena Suomeen kielikursseille ja kertomaan Busumbalan terveisiä. Lähetämme tarkemmin tietoja yhteisestä tapaamisesta. Simon on toivonut, että voisi 20.6-25.7- välisellä ajalla autella teitä ystävät piha-, ym. töissä. Hän on ahkera ja riski, soittele ja varaa työteliäs apumies, me kyllä järjestämme kuljetuksen.

Olemme sitoutuneet uusiin kustannuksiin kerhotalon, työntekijöiden ja uusien työmuotojen myötä luottaen, että saamme tarvittavat varat ja Busumbalan lasten parempi tulevaisuus on mahdollinen. Tarvitsemme siihen apua. Ryhtyisitkö sinä, yrityksesi tai yhdistyksesi taloudellisesti tukemaan MMK ry:tä? Saamamme lahjoitukset menevät lyhentämättömänä Gambian työn hyväksi.

Toivottelemme kaunista kesää, kirjoitelkaa ja soitelkaa meille!

MMK. Maailma, me kaikki ry psta:
Kirsti Rantanen 040 762 0934
Maire Martikainen 050 442 2052

Tammikuu 2009

Tuokoon alkanut vuosi mukanaan jokaiselle teille rakkautta, toivon näkökulman sekä voimia ja viisautta oikeisiin ratkaisuihin.

Terveisemme lapsiltamme Gambiasta ja suuri kiitos joululahjoistanne, joita yhdistyksen tilille oli tullut matkamme aikana! Helmikuun matkallamme toimitamme lahjat Gambiaan juuri niin kuin olette ne osoittaneet. Monta tosi tarvetta voidaan täyttää, saada lasten vatsat täyteen ja koulunkäyntiä maksettua, teette todella arvokasta työtä lasten tulevaisuuden hyväksi.

Olemme saaneet lääninhallitukselta varainkeräysluvan. Nyt voimme julkisesti kerätä rahaa kerhon toiminnan pyörittämiseen. Keräystilin numero on 573475-237612 lupanumero on OKH-48A.

Uutena haasteena alkaneelle vuodelle tulee suuremman kerhotilan ja uuden varaston vuokrat. Nykyinen varasto joudutaan luovuttamaan pois ja olemme päättyneet ratkaisuun, että helmikuussa vuokraamme isomman tilan, jossa on sekä varasto että kerhotila saman katon alla. Näin vartiointi ja turvallisuus ovat helpommin turvattavissa. Tarkoitus on tehdä vuokrasopimus vähintään kolmelle vuodelle, että pakollinen maalaus ja kunnostus kannattaa tehdä tiloihin.

Kuusi viikkoa Gambiassa on takana. Saimme useita vieraita Suomesta kerholle, se on aina mukavaa! Joulua odotellessaan lapset askartelivat kortteja Suomen ystäville ja koristelivat kotiin vietäväksi joulukuusen piirustuspahville. Kerhon joulujuhla oli menestys. Joulukertomus kertoi tänäkin jouluna maailman tärkeimmästä yöstä, jouluyöstä. Leikkien ja laulujen jälkeen syötiin ateria; 60l punaista benechinriisiä, valtava paistettu barrakuda kasvisten kera ja muutama ämpärillinen mehua sekä jälkiruoaksi makeisia. Ja kyllä maistui, saavit tyhjenivät, ja myös kujalla ja aidan päällä istuville uteliaille lapsille riitti. Ruokailun jälkeen jokainen lapsemme sai todistuksen kerhonkäynnistä ja lahjakassin, jonka sisältä löytyi piirustusvälineitä, leluja ja muuta kivaa, namusia sekä jokaiselle myös uudet vaatteet. Mukana juhlassa oli kerholaisten lisäksi kaikki jo koulun aloittaneet ja tammikuussa koulun aloittavat lapset. Että hulinaa riitti... Onneksi suomalainen Kristiina oli apunamme.

Jäsenmaksu kuluvalle vuodelle on sama kuin viime vuonna, 20€. Kaikille jäsenillemme lähetämme jatkossakin uutisia, mitä Gambian Busumbalassa tapahtuu ja lapsillemme kuuluu.

MMK. Maailma, Me kaikki ry.

Kesäkuu 2008

On aika toivottaa kaunista ja leppoisaa kesää teille ystävät!

Alkuvuosi on ollut vauhdikas kerhon puitteissa monella tapaa. Viime kirjeessä kaipailtu tarpeellinen elektroniikka tuli lahjoituksena, kerholla komeilee uusi kiiltävä katto, ja uutta kerhotarvikettakin on jo kertynyt matkalaukkuun. Huhtikuussa lähti rymättyläläisten kontti kohti Afrikkaa ja saimme MMK:n tavaroita siihen mukaan. Ihmeellisesti kertyi lyhyessä ajassa uutta, arvokasta tavaraa lahjoituksina. Juuri sitä, mistä oli pulaa! Kaikesta tästä suuren suuri kiitos!

Huhtikuun Gambian matka onnistui hyvin ja lähes kaikki suunniteltu saatiin tehdyksi. Kattoremontin lisäksi talo kalkittiin ulkoa ja sisältä ja kaadettiin yksi väliseinä pois tieltä. Saimme matkan aikana myös rekisteröityä yhdistyksen hyväntekeväisyysjärjestönä Gambiassa nimellä; MMK.Gambia-Finland friendship association (MMKGaFfa). Eli nyt yhdistyksellä on mahdollisuus esim. tullivapaasti viedä tavaralahjoituksia vaikka koko oma kontillinen. Siinä haaste!

Toukokuinen hyväntekeväisyyskonsertti onnistui upeasti, kiitos taiteilijoiden! Sen tekivät mahdolliseksi mezzosopraano Mirja Rantanen, tenori Reino Turunen ja pianisti Marjatta Hannula. He ovat myös lupautuneet uuteen konserttiin kerhotyön hyväksi, siitä tiedottelemme syyskaudella lisää.

Heinäkuussa Maire ja Kirsti piipahtavat sadekauden paahteisessa Busumbalassa ja saadaan taas uutta tietoa lapsista ja touhuista kerhossa. Myös kouluun lähtevien lasten käytännöt voidaan selvittää ja hoitaa.

Kerhon työ on ollut esillä useissa lehdissä ja Tampereen Radiossa. Toivomme julkisuuden kautta tulevan lisää kummeja kouluun pääsyä odottaville lapsillemme. Tampereen NNKY on ottanut Busumbalan kerhon kummikohteekseen ja voimme nyt yhdessä tehdä työtä lastemme hyväksi. MMK ry on toiminut vaadittavan rahankeräysluvan saamiseksi liian vähän aikaa. Tuumi myös, voisitko olla vakituinen lahjoittaja jollakin summalla säännöllisesti kuukausittain, jotta kerhotyön jatkuvuus olisi taloudellisesti turvattu ja kahden ohjaajan palkat, lasten välipalat, kerhotarvikkeet ja muut kulut Gambiassa voitaisiin maksella ilman paniikkia.

Teille kaikille ruohontuoksuisia ja aurinkoisia kesäpäiviä toivottelevat:
Maire Martikainen, Merja Mäkelä ja Kirsti Rantanen

Kirje Suomesta 30.1.2008

Talvi on toivottanut meidät tervetulleeksi takaisin Suomeen hennolla lumipeitteellä. Kerhomme Gambian Busumbalassa jäi kahden paikallisen ohjaajan hoitoon; alusta alkaen mukana ollut Salimina kantaa vastuun ja apuna hänellä on 23-vuotias Natoma, joka asuu Busumbalan kylässä.

Läksiäispäivänä katselimme ylpeinä lapsiamme; miten paljon he ovatkaan kehittyneet ja oppineet näiden kuukausien aikana. Alkuajan kaaoksesta ei ole enää jälkeäkään, he keskittyvät ja seuraavat rauhallisina. Tuntui niin hyvältä lähteä tietäen, että emme ole hosuneet ilmaan, vaan alku oppimiselle on löytynyt. Sen näkeminen palkitsi kaiken.

Varustimme kerhon tarvikkeilla ja kirjoilla niin, että he pärjäävät huhtikuuhun saakka. Vain ohjaajien palkat ja lasten välipalat maksetaan pankin kautta helmi-maaliskuun ajalta. Maaliskuussa Kirsti ja Maire matkaavat Gambiaan katsomaan jatkoa. Silloin on tehtävä suunnitelmat sadekauden ajalle, miten vesi saadaan pysymään pois kerhon sisätiloista. Katto on aikanaan tehty vanhasta, reiällisestä aaltopellistä ja katon rajassa on isot aukot, joista sade myös pääsee sisään. Katto on purettava, muurattava seinät ylhäältä umpeen ja uusi katto päälle. Samalla pystyy purkamaan väliseinän pois, jolloin yhtenäinen n.17m2 tila toimii paremmin. Haaveilemme vain hiljaisina isommista tiloista, jolloin voisimme ottaa enemmän lapsia mukaan.Kuluvan vuoden 2008 jäsenmaksu on 20€. Uusien jäsenien liittymismaksu lisäksi 20€. Teille rakkaille ystäville, jotka olette tehneet tämän mahdolliseksi, kuuluu suuren suuri kiitos! Toivomme sydämestämme, että olette mukanamme työssä myös jatkossa.

MMK. Maailma, Me Kaikki ry.
Maire Martikainen, Merja Mäkelä, Kirsti Rantanen

IV Kirje Gambiasta 16.12.2007

Kujamme herää vahvasti elämään joka aamu kukkojen kiljunnan ja minareeteista kaikuvien rukousten myötä. Päivät ja viikot ovat vaihtuneet; banaanitertut pihassa ovat kasvaneet pienistä kukkasista suuriksi meheviksi hedelmätertuiksi. Myös makeat greipit ovat valmiit syötäväksi, ja niitä nautimme aamiaisella. Naapuriin on syntynyt viime viikolla kaunis tyttövauva ja pikkuruiset kananpojat ovat kasvaneet pitkäkinttuisiksi ahmateiksi, jotka kiitävät kujallamme lasten, koirien ja vuohien joukossa.

Islamin suuri juhlapyhä, tobaski on tulossa ja kaikki hääräävät uusia vaateita ja lahjoja. Jos mahdollista, jokainen perhe ostaa vuohen, teurastaa sen ja jakaa suvun kesken. Vuohen omistajilla on kulta-aika; eläimen hinta on moninkertainen normaaliin verrattuna. Köyhille juhla asettaa suuria paineita; rahaa ei ole, mutta uudet vaatteet on hankittava, parin kuukauden takaiset Ramadanjuhlan vaatteet eivät kelpaa. Myös meille on asetettu paineita moisen eläimen hankkimisesta.

Viime kirjeessä mainittu ministerin tapaaminen sujui hyvin, saimme paljon tärkeää tietoa ja sen myötä myös tapaamisen Brikaman; East Kombon, alueen koulutoimen johtajan kanssa. Hän kertoi vaatimukset, joita kerhotilojen on täytettävä, jos haluamme rekisteröidä kerhomme Gambiassa. Wc-tiloja täytyy korjata ja toiseen luokkahuoneeseen puhkaista ovi ulos. Saisimme tiiliä lahjaksi, mutta muita kuluja täytyy vielä laskea. Rekisteröinnistä olisi se hyöty, että kaikki mahdollinen avustustavara voitaisiin tuoda maahan ilman tullia ja veroa. Nyt siis mietitään, mietitään ja tuumitaan.

Lapsemme kuuntelevat silmät pyöreinä kertomuksia kristittyjen joulusta ja askartelevat innokkaasti jouluisia koristeita. Kaikki askarrellut tavarat ovat lapsille erittäin tärkeitä. Leluja kun ei liiemmin kodeissa ole. Viime kerralla Jombeh, pikkuinen tyttö tuli kerhoon myöhässä ja itkien äidin kanssa. Äiti selvitti, että kukka oli kadonnut ja tarjosi siitä maksuksi 5 dalasia. Kukkanen oli tehty sasliktikusta ja munakennosta. Selitimme että ne ovat lasten omia ja he saavat tehdä niiden kanssa mitä haluavat.

Jouluaattona 24.12 vietämme joulujuhlaa kerhossa aamupäivällä. Olemme keräilleet lapsille pieniä lahjoja pusseihin, tarjoamme benechiä- riisiä, kasviksia ja kalaa, baobab-puun hedelmistä tehtyä mehua ja keksiä. Leikimme, soitamme joululauluja ja luemme kertomuksia maailman tärkeimmästä ja ihmeellisemmästä yöstä. Näissä tunnelmissa toivottelemme teille rauhallista ja rakkaudellista Jouluaikaa ja Uuden Vuoden alkua toivottavasti valkoisten hankien koti Suomeen.

Joulun siunausta toivottaen Maire ja Merja

III Kirje Gambiasta 24.11.2007

Talvi on tullut myös Gambiaan ja turistikausi sen mukana. Täällä se ei merkitse ilmojen kylmenemistä, ainoastaan kuivempaa, sateetonta ajanjaksoa. Kuuma on yötä päivää ja pyykkiä syntyy. Kirsti oli kolme viikkoa kanssamme, Merjan tytär Kati oli perheineen kaksi viikkoa. Olisi ollut mukava pitää heitä täällä pitempäänkin.

Kerhopäivinämme lapset ovat paikalla jo paljon ennen aloittamisaikaa, juoksevat kiljuen pitkin kujaa, kun tulemme ja jokainen lapsi pitää kätellä ennen kuin voidaan asettua aloittamaan. Kaikille lapsille piirtäminen on hauskaa, vesivärit parasta, kuviin alkaa tulla jo hahmoja ja merkityksellisiä kuvia pelkän värittämisen lisäksi. Olemmekin postittaneet teille niitä ensimmäisiä piirroksia, joita lapset ovat luoneet.

Isommat lapset ovat edenneet aakkosissa kirjaimeen K. Osa lapsista edistyy loistavasti, olisivat jo täysin valmiita aloittamaan koulun käynnin, jos vain vanhemmilla olisi siihen varaa. Tärkeää meidän on nyt saada suurisydämisiä ihmisiä kulkemaan lasten rinnalla ja kustantamaan koulunkäynnistä koituvat kulut, noin 15 euroa kuukaudessa. Jos koet sydämessäsi, että haluat nähdä lapsen edistyvän ja auttaa häntä saamaan paremmat mahdollisuudet tulevaisuudelleen opiskelun kautta, kerro meille! Kouluikäisiä lapsia on tällä hetkellä kymmenkunta.

Kerhomme toiminta täällä on virallisesti opetusministeriön tiedossa ja meillä on tapaaminen rva ministerin kanssa keskiviikkona 28.11.2007. Kuulemamme mukaan kerhomme on ensimmäinen suomalainen Gambiassa. Kyläläisillä on into saada kerhon toiminta jatkumaan ja laajenemaan niin, että useammat lapset pääsisivät mukaan. Äidit haluaisivat tehdä jo tiiliä uutta ja suurempaa kerhotaloa varten ja nykyisen tilamme emäntä on luvannut viereisen tontin meille, jos vain haluaisimme rakentaa siihen. Asiaa pitää nyt selvitellä joka tasolla; onko siihen voimia, resursseja. Jo yli 200 lasta jonottaa kerhoomme pääsyä. Voisimmeko me kaikki yhdessä, te ja me, tehdä jotakin?

Tammikuun jälkeen työntekijämme ottaa vastuun kerhopäivien jatkuvuudesta ja etsimme hänelle toista gambialaista ohjaajaa avuksi. Kahteen pieneen kerhohuoneeseemme on nyt valettu lattiat, puhkaistu ikkuna-aukot ja myös metallirunkoiset kalusteet ovat valmiit. Rakentamisen ja kalustamisen kustannukset ovat tähän mennessä mahtuneet pieneen budjettiimme! Olisittepa nähneet lasten riemun kantaa tuoleja ja pöytiä sisään! Sisustaminen on lasten puuha; seinät kaunistetaan piirroksilla ja askartelutöillä.

Muistakaa meitä siellä kotimaassa iltarukouksissanne, että pysymme edelleenkin terveinä ja työ lasten kanssa menestyy.

Rakkain terveisin Merja ja Maire

II kirje Gambiasta 18.10.2007

Sateet ovat jo koko lailla ohi. Kuumuus lepää Gambian päällä ja ilma jäähtyy liikkumiseen siedettäväksi vasta iltakymmenen jälkeen, jolloin olemme jo viimeistään valmiit unten maille. Talossa, jossa asumme, ei ole ilmastointia, koko alueella on vain yksi pieni Supermarket, josta moinen ylellisyys löytyy. Siksi ostoksia tehdessämme ei ole mitään kiirettä. Nautimme 26c viileydestä täysin siemauksin.

Kerhossa alkukaaoksesta selvittyämme lapset ovat alkaneet oivaltaa, että kaksi valkoista naista määrää, että kerhossa ei saa huutaa ja tapella. Lasten lukumäärä alkaa olla jo selvillä, mutta uusia mustia nappisilmiä työntyy maton reunalle greippipuun alle ”väijymään”, josko ”opet” ei huomaa, että tulokas on ilman nimilappua. Kurjalta tuntuu patistaa heitä pois, ja aina ei niin voi tehdäkään. Kaikkein vaikeinta on lasten vanhempien ymmärtää, että lasten lukumäärää ei voi enempää lisätä. Pihamaalle levitetyt suuret muovimatot toimivat erinomaisesti kerhotilana. Joskin työasento ei aina ole kaikkein mukavin.

Helpompienkin palapelien kokoaminen on ylivoimaista suuremmalle osalle lapsia. Pelit, joita Suomesta toimme, ovat suurimmilta osalta tarkoitettu 1-5 vuotiaille. Lapset ovat neljästä vuodesta ylöspäin, mutta vain kaksi lapsista osaa koota niitä. He ovat 8-vuotiaita. Piirtäminen ja värittäminen on aivan uusi ihastus, jota kylässä eivät suuremmin lapset ole harrastaneet aikaisemmin. Paperia ja värejä ei ole ollut.

Kirjaimia ja numeroita harjoittelemme suurempien kanssa, englannin alkeita mahdollista kouluun pääsyä varten. Nyt koulun aloittaminen on vain haave perheiden taloudellisen tilanteen vuoksi. Pienimmät lapset piirtävät, leikkivät ja laulavat sekä opettelevat liitutaulun avulla tunnistamaan kirjaimia. Kukaan lapsista ei puhu muuta kuin mandinkaa ja opettajanamme toimii paikallinen Salimina, joka tulee loistavasti toimeen lasten kanssa ja saa heidät innostumaan oppimisesta. Hän toimii myös tulkkinamme mandinkan kielessä ja on korvaamaton apu meille. Toivomme, että rahamme riittävät, että voimme korvata hänelle hänen vaivannäkönsä ja aikansa kohtuullisella palkalla. Kerhopäivämme päätteeksi lapset istuvat matolle, laulavat Jaakko-kultaa suomeksi kovaa ja korkealta ja lopuksi nautittu välipala on kohokohta, joka puhuttaa jopa isoäitejä kylässä.

Rikkinäiset jalkapallot, sardiinipurkit ovat niitä, joilla leikitään, kaikki kujilta löytyvä kelpaa leikkeihin leluiksi. Siisteyskasvatus kerhossa on joka kerta esillä, kädet ja kasvot pestään alkajaisiksi ja lapset keräävät kaikki roskat pihastamme kerhon päätyttyä. Innokkaimmat tuovat myös pikkukivet ja puun lehdet. Siitä se alkaa, siisteys. Suunnitelmissa on lähteä kujalle yhtenä päivänä ja näyttää lapsille mikä on roska ja kerätä se pois. Maanantaina koko kerhoporukka lähtee katsomaan jalkapallojoukkueemme peliä läheiselle kentälle. Mukaan varaamme ämpärillisen melonin viipaleita, ämpärillisen patonkia ja pullokaupalla vettä.

Muutamat mandinkan kieliset sanat ja pikku lauseet sujuvat jo. Maire uskaltautui puhumaan sitä jo paikallisessa kelekelessä. Kelekeke tai tankatanka on pakettiautosta rakennettu pikkubussi, jonne sisälle ahtautuu 14–16 ihmistä, kanat, kukot, pussukat ja nyssykät, ja katolle nostetaan vuohet, isot tavarat ja ylimääräiset ihmiset. Auto pysähtyy siihen, mistä ihmisiä tulee, vaikka 5m välein. Rahastajapoika roikkuu avoimesta ikkunasta ja huutelee, mihin päin auto on menossa. Tunnelmaa on; läheisyyttä riittää ja keikkumista myös; sekä penkit että koko auto.

Eilen katselimme, miten paikallinen kalastaja kahlasi joessa ja heitteli pyörää verkkoaan. Kerralla hän sai jopa kaksikymmentä pientä kalaa ja pian niitä oli toistasataa rantahiekalla. Välineet eivät ole turhan teknisiä mutta erittäin tehokkaita. Mukaamme hän antoi kasan kaloja, jotka keitimme sipulin, valkosipulin ja sitruunamehun kanssa ja että oli maukasta! Kalaa täällä syödään paljon, samoin kasviksia, naudanliha maksaa 100 dalasia kilo, eli noin 4€. Porkkanat ovat 30 dalasia kilo, perunat, sipulit ja muut kasvikset myydään kappaleittain; 4 isoa perunaa maksaa 20 dalasia. Tavallisen työläisen palkka on 1500-2000 dalasia kuussa, joten joka päivä lihalla ei herkutella. Vuokra vie tuloista suurimman osan. Dalasin kurssi on tällä hetkellä todella korkea, viime joulukuussa saimme vaihdossa 35 dalasia eurolla, nyt vain 24 dalasia eurolla. Euron huono kurssi on saanut meidänkin vuokrakulumme nousemaan melkoisesti.

Tänään meillä on vapaapäivä, lähdemme käymään luonnontieteellisessä puistossa ja sen jälkeen piipahdamme hotellissa, jonne Merjan tyttären perhe ja Kirsti saapuvat ensi viikolla. Katsomme, josko voimme valita heille mukavat huoneet. Kati perheineen lomailee täällä kaksi viikkoa, Merja-mummilla on siis tiedossa vauhtia, mutta toivottavasti ei vaarallisia tilanteita. Kirsti jää vielä kolmanneksi viikoksi, ennen kuin taas työ Suomessa kutsuu. Kerholapsemme saavat pari uutta "opea" ja kaksi suomalaista lasta ystäviksi.

Lämpöisiä ajatuksia teille kaikille ystävillemme sinne koleaan kotimaan syksyyn!

Rakkaudella Maire ja Merja

I Kirje Gambiasta, 24.9.2007, Bakau, GAMBIA

Kahden viikon jälkeen ajatukset kulkevat afrikkalaisten tavalla; hitaasti ja tehottomasti, kuumuus ja kosteus vievät kaiken energian ja pitää pään tyhjänä. Jotain kuitenkin on saatu tehdyksi hitaasti, mutta varmasti. Öiset myrskyt pitävät hereillä ja sade tekee kujista kulkukelvottomia. Lapset ovat riemuissaan vuolaana virtaavasta kuravedestä, johon avoviemärien vesi sekoittuu. Sateiden ansiosta luonto on vihreimmillään; paljon eksoottisia kukkia, hedelmät banaanit, mangot, papaijat ja greipit kypsyvät parhaillaan. Merivesi ei paljon uimaria viilennä, asteita on enemmän kuin iholla, mutta huuhtelee kuitenkin. Kylästä katkeaa sähkö pari, kolme kertaa päivässä, mutta asuntomme slummissa on siisti ja vedenpitävä. Yövartija nukkuu/ valvoo portilla, joten tuntuu turvalliselta.

Muutama päivä sitten matkasimme paikallisbussilla Busumbalan kylään, jossa aloitamme päiväkerhon maanantaisin ja torstaisin lasten kanssa. Pitkän afrikkalaisen tavan mukaan käydyn neuvottelun jälkeen kokoontumispaikka varmistui erään kombaundin tilaan; kaksi pientä luokkahuonetta sadepäiville ja piha-alue kauniita ilmoja varten. Lattialla oli useampi kuorma hiekka ja multaa, mutta omistaja lupautui siivoamaan tilat puolestamme. Kombaud on muurilla aidattu piha-alue, jonka sisällä asuu perhe; "kantavanhemmat", heidän lapsensa ja lastenlapsensa perheineen ja lisäksi muita sukulaisia. Väkeä saattaa olla 20–30.

Torstaina menemme kalkitsemaan pikkuruisten huoneidemme sisäseinät, jolloin ikkunattomat tilat saavat valoa. Tilat omistaa leskirouva, hän ei pyydä mitään korvausta tiloista, on iloinen kylän lasten puolesta. Kylän apteekkari tuntee perheet ja lupautui valitsemaan kerhoomme 10 poikaa ja 10 tyttöä, 5-7-vuotiaita, kaikkein köyhimmistä perheistä. Kylässä on paljon lapsia, joilla ei ole jompaakumpaa vanhemmista eikä mahdollisuutta koulunkäyntiin. Siispä kaikki tuki ja apu on todella paikallaan.

Eilen kiersimme Serrekundaa tehden ostoksia torstaina alkavaa päiväkerhoa varten. Kadulla oli sateen jäljiltä paksu punainen lieju, kauhea sekamelska ihmisiä ja autoja ja meteliä ja sietämätön kuumuus; kuitenkin niin ihanasti afrikkalaista. Mukeja, kuuleri, kyniä, vihkoja, liituja, mattoja ja paljon muuta. Liitutaulut ovat työn alla paikallisella puusepällä. Odotamme innoissamme lasten tapaamista ja työn aloittamista.

Kirjoittelemme lisää parin, kolmen viikon kuluttua, silloin olemme taas montaa kokemusta rikkaampia.

Hikisiä haleja lähettelee Merja ja Maire